Paljoa ei Habitaresta tällä kertaa jäänyt käteen, mutta tässä muutama raportoinnin arvoinen juttu.
Vinteco. Yritys entisöi/uudistaa ent. neuvostoliittolaisia vintage -huonekaluja. Kalusteita oli eri aikakausilta ja osa todella kauniita, vaikkakin väri- ja kuosivalinnat olivat monen kohdalla turhan rajuja makuuni. Mutta jäin haaveilemaan kaikista niistä hylätyistä ja kaltoin kohdelluista unelmamööpeleistä jotka odottavat pelastajaansa itärajan takana. Mitä aarteita sieltä voisikaan löytyä!
Vinteco oli messuilla nyt ensimmäistä kertaa, tarkoituksenaan löytää täältä joku jälleenmyyjä tuotteille. Toivotaan, että joku kiinnostui.
Niin, ja 15% yrityksen tuotosta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Ja se on hieno asia se.
Vanha tuttu Marimekko ilahduttaa Anu Penttisen suunnittelemalla lasisarjalla Sukat makkaralla. Muutenkin Marimekko on mielestäni onnistunut hienosti uusissa astiamallistoissaan, vähän toista kuin siirtokuva-unikkomukit kymmenen(kö?) vuotta sitten..
Kotimaisen suunnittelutoimisto Elsan kehittämä, nerokas Klaffi -kirjahylly olisi ratkaisu ikuiseen lehtien säilytysongelmaani. Jos jostain vain löytyisi tällaiselle paikka, niin ottaisin heti yhden mustan. Ja ehkä valkoisen.. ;)
Vepsäläisen esittelemässä, Kirsi Valantin suunnittelemassa Valanti -kalustesarjassa oli muutamia osia, jotka kolahtivat. Lähellä -työpöytä oli messuilla esillä valkoisena, ja oli livenä todella hieno. Sen syvyysmitta on normaalia kirjoituspöytää pienempi, joten se on helppo sulauttaa moneen sisustukseen, jos työtila on ujutettava olohuoneseen tai makuuhuoneeseen. Myös Onni -tuolin hienostunut, moderni muotokieli viehättää.
Tekstiilitarjonta oli messuilla aika laiha. Finlaysonilla ja Luhta Homella oli näyttävät osastot, mutta mallistojensa suhteen ovat niin tyylilleen uskollisia, ettei mitään uutta niiden tähtien alla.
Uutena mieleen jäi ainoastaan Japanilaisen Ottaipnun puuvilla-pellavaisten kylpyhuonetekstiilien harmoniset värit ja hieno laatu.
Mutta suurimman elämyksen tarjosi foorumin viereen rakennettu Markkinat -alue. Täällä saattoi väsynyt messuilija istahtaa puujakkaralle torikaffelle.
Taustalla siinsi Helsingin kaupunkisilhuetti, kaiuttimista kuului lokkien kirkuna, laivakoiran haukunta, aaltojen kohina ja sumutorvien jyrähtelyt. Kahvi maistui pahvikupista yhtä hyvältä tai pahalta kuin aina.
Ihan kuin olisi ollut Kauppatorilla, paitsi että täällä ei lokeista ollut riesaa, vaan ne olivat pahvia.
Väsyneet messut vaiko väsynyt minä..?