Muutama viikko sitten satuin lukemaan eräästä verkkojulkaisusta artikkelin Sarah Jessica Parkerin käsistä höystettynä oheisella kuvalla. Artikkeli pöyristeli näyttelijättären suonikkaita raajoja. Sen jälkeen kädet ovat kieltämättä pyörineet mielessäni. Minun käteni nimittäin ovat ihan yhtä vanhahtavat ja suonikkaat - lienevät vielä suuremmatkin, isot kourat kulkevat nimittäin suvussa. Näyttelijätärkin on ilmeisesti huomannut että näyttävät kynsilakat ja pitkät kynnet eivät ole meitä varten.
Äitini opasti aikoinaan, että tulevan miehen valintaan liittyvät kauniit kädet ja hyvinhoidetut kengät. Kummastakin sukuhaarasta löytyikin miehiä joiden päivittäisiin rutiineihin kuuluivat kynsien viilaus ja käsien kylvetys. Ja kengätkin olivat hyvin plankatut. Mielikuviini isoisästäni kuuluvat ristisanatehtävät ja kuorittujen mandariinien tuoksu (aikaansa edellä oleva herra tiesi jo silloin että hedelmien c-vitamiini kirkastaa ihon). Esteetikkoja? Kyllä.
Mutta jälkeenpäin olen ajatellut, että naisten käsien laita oli kyllä vähän niin tai näin. Naiset kun olivat enemmän toimijoita.
Ja niin taidan olla minäkin. Ajattelin silti kiinnittää asiaan jatkossa huomiota.
After reading an article about SJPs veiny hands could have not stop thingking the history of hand's aesthetics in our family.
