Kun vuosi 2010 on melkein takana, pitää tehdä katsaus taaksepäin kaikkeen hyvään tapahtuneeseen
Ennen kaikkea, skoolata sille, että kaikki on hyvin! Minä ja mieheni - siis me, jotka emme koskaan ole edes pitäneet pientä lasta sylissä ennen tätä- olemme onnistuneet kasvattamaan vauvaamme koko vuoden, sitä esimerkiksi kaupungille hukkaamatta, kylpyveteen luiskauttamatta tai ainakaan vielä näkyvästi traumatisoimatta. Kauhunhetket, jotka koin synnytyssairaalassa (tämä lapsi ihan oikeasti uskotaan minulle, ilman valmistavia kursseja, saatte poistua kotiin, kiitos), jäivät kutakuinkin sinne. Äitini sanoi sen kauniisti: että teillä on tuollainen kauniistipuettu, hyvältätuoksuva lapsi.
(En ihan tiedä, mitä hän mahtoi odottaa)
Lisäksi, onnistuin järjestämään tyylikkäähköt ristiäiset, näyttämään kutakuinkin inhimilliseltä joka päivä (no, melkein), kiinnittämään lattialistat ja viimeistelemään asunnon sähkötyöt, lukemaan jopa muutaman novellin ja romaanin, kuluttamaan x määrää rahaa netti-ihanuuksiin, mieheni löytämään uusia työhaasteita, aloittamaan TÄMÄN BLOGIN, selviämään vuosisadan helteistä, selviämään vuosisadan talvista (kertaa kaksi), tapaamaan rakkaita ystäviä, syömään kutakuinkin kohtuullista ruokaa, ruokkimaan ja pukemaan edellämainitun lapsen, ostamaan onnistuneet joululahjat ja paketoimaan ne, pukemaan vaatteet kutakuinkin päälle ulos lähtiessä...ja vielä suunnittelemaan vähän tulevaisuuttakin.
Sanotaan, että vuosi ennen lasta yhdistää parit, ensimmäinen vuosi lapsen kanssa usein erottaa. Onneksi ei.
Lisäksi, yritän painaa tämän kaiken mahdollisimman tarkkaan mieleeni, etten unohtaisi, ettei kävisi niin, että kaikessa kiireessä ja tohinassa muistot hämärtyvät. Lisäksi, lupaan olla jatkossa murehtimasta ja huolehtimasta yhtään mistään, niin kauan kuin ei ole syytä.
Tervetuloa, Uusi Vuosi 2011.
Hyvää ja muistorikasta sellaista sinulle.
 |
| Uudenvuoden Aattoillan alkuruokana Ranskalainen Sipulikeitto |
