Memories

Uuden vuoden lupauksia. Eikai vielä ole myöhäistä?!

Lääkitsin joulun jälkeistä 'krapulaani' makaamalla sängyssä katsoen brittiläistä draamasarjaa Cranford. Tässä pienessä 1800 -luvun englantilaisessa maalaiskylässä naisten päivät näyttivät kuluvan kirjeitä kirjoittamalla, niitä vastaanottamalla ja päiväkirjan pitämisellä -elämän dokumentoinnilla. Jäin suruissani miettimään millaisia dokumentteja meidän elämästä jää? Puheluita, tekstiviestejä, sähköposteja, Facebookkeja ja online-chatteja. Dataa loputtomassa bittiavaruudessa. Aika vähän mitään konkreettista. Laskuja mapeissa.

Huolestuin siitä, että kuka painaa mieleen kaikki päivittäiset ihanat ja kamalat, merkitykselliset ja merkityksettömät asiat ja sattumukset joita ei koskaan haluaisi unohtaa? Omaan muistiini ei ole syytä luottaa.

Uuden vuoden kunniaksi hankinkin uuden muistikirjan jonne alan kirjoittaa pieniä asioita elämästä. Arjesta ja juhlasta. Asioita jotka vuosien jälkeen mieleen palatessaan tuovat hymyn huulille (tai kyyneleen silmäkulmaan). Kirjoituksia joista myöhemmin olisi jälkipolvillekin iloa. 

Jotta ei unohtaisi.

Alkaneen vuoden kunniaksi lupaan lisäksi pitää enemmän yhteyttä elämäni tärkeisiin ihmisiin. Kaivankin seuraavaksi esiin vanhat kirjepaperini ja kirjoitan eräälle spesiaalihenkilölle kirjeen. Joku vielä hämmästyy!

Niin, ja lisäksi lupaan lakata murehtimasta. piste.

Millaisia uuden vuoden lupauksia te olette tehneet?

My New Year's resolution is to start writing down those small meaningful and meaningless things, thoughts and events of everyday life. For not to forget.