Kahvikupposen ääressä



Viime viikolla Helsingin Sanomissa uutisoitiin helsinkiläisille senioireille noin kymmenen kerran annoksina määrätystä ystävyydestä ja yhdessäolosta. Näissä rupattelukerhoissa kokoonnutaan ikätovereista koostuvan pienen ryhmän kanssa yhteen leppoisan ohjelman ja ajanvietteen merkeissä säännöllisin väliajoin.


Artikkelin mukaan tästä kokeilusta opittiin ja seurausjakson jälkeen myös kovin tieteellisesti osoitettiin että seniorit muuttuivat paitsi aktiivisemmiksi ja terveemmiksi - myös pitkäikäisemmiksi. (En muista kuinka pitkä tämä seurantajakso oli). Teksti mainitsee ennenaikaisten kuolemien vähenemisestä testiryhmässä.


Niin kamalalta kuin tuo edellinen lause kalskahtaakin, on se jäänyt kumisemaan piponi alle koko viikoksi. Mikä voima onkaan toisten ihmisten kohtaamisella. Jos jo kaupungin järjestämä tapaamiskuuri riittää seurantajakson aikana pidentämään ihmiselämää, mikä voima onkaan toisen ihmisen kohtaamisessa, ystävyydessä ja näissä yhdessäolon pienissä hetkissä. Ja mikä yksinkertaisen nerokas parannuskeino moneen kurjuuteen ja harmiin.


Hohoi, te kolmikymppiset blogini lukijat. Nyt on siis aika kutsua ystävättäret kylään vaikkapa laskiaispullille. Tuloksena on onnellisempia, vähemmän kremppaisia kavereita ja siinä sivussa saattaa itsekin jaksaa vaikkapa satavuotiaaksi. Ohjelmasta lienee turha kantaa huolta, tärkeintä on siis tapaaminen.


Seurantajakso alkaa.....nyt.

No comments: